Kun Kokkolan kunnallispolitiikkaa on seurannut ja kuunnellut kuntalaisten
mielipiteitä, niin tyytymättömyyttä on herättänyt näissä
uusissa kuntaliitoksen jälkeisissä olosuhteissa erityisesti rakentamiseen
liittyvä enentynyt byrokratia. Monen mielestä hallinnon pyörät ovat jarruttaneet ja
vaikeuttaneet selviäkin rakennushankkeita. Tähän asiantilaan pitää saada
lisää joustavuutta.
Olen seurannut Kokkolan hallintouudistusta. Sen etenemättömyys on selvä
osoitus, että päätöksen tekokoneisto ei ole kunnossa. Jatkuva pöydittäminen
vie aikaa ja monelta myös motivaation olla mukana yhteisissä asioissa. Tähän projektiin uhratun valtavan työmäärän aikaansaannokset uhkaavat kuivua olemattomiin. Se on suuri harmi ja vahinko.
Haasteellinen on myös Kokkolan kaupungin talous ja sen tasapainottaminen. Erityisesti sosiaali-ja terveysmenojen saaminen edes jollain tavoin hyppysiin
vaatii suurta osaamista. Noin yhdeksän miljoonan euron mustan aukon pienentäminen ei ole helppo tehtävä. Ihmettelen ettei tätä rintamalohkoa ole saatu paremmin keskushallinnon kontrolliin.
Kaupungin kehittämisen kannalta on tärkeää, että tonttimaata riittää asumisen ja
yrityselämän tarpeisiin. En ymmärrä sellaista päätöksentekoa, että ostetaan
tonttimaata mutta se sitten ontuvin perustein jätetään kaavoittamatta. Maan hankinta
tämän kokoisessa kaupungissa pitää olla jatkuvaa toimintaa. Pakkotilanteissa joudutaan maanhankinnassa usein kalliisiin ratkaisuihin.
Vanhustenhoito on kaikkien puolueitten asialistalla tärkeällä sijalla. Kysymys
on vain miten tekeillä oleva vanhuspalvelulaki toteutetaan. Sekä laitoshoitoa että
vanhusten kotipalvelua omaishoitajineen pitää katsoa kokonaisuutena. Tärkeätä
on, että vanhukset saavat tulevinakin vuosina luottaa siihen, että he voivat viettää
ehtoopäivänsä kyllin arvokkaasti.