Viime päivien kohu vaalirahoituksen anatomiasta on saanut suomalaisen median tolaltaan. Poliittisen järjestelmän nurkkaan ajaminen on ollut laajamittaista ja eri mediat ovat tässä poliitikkojen löylyttämisessä löytäneet toinen toisensa.
Eikö kuitenkin ole niin, että juuri media on pakottanut poliittisen järjestelmän yksityisen rahan äärelle. Eduskuntaan pyrkivän kansanedustajehdokkaan vaalibudjetti oli jo viime vaaleissa noin 100.000 euron luokkaa. Lehti-ilmoitukset maksavat maltaita, puhumattakaan TV-mainonnasta. Ehdokkaitten vaalirahoitukset ovat menneet pääosiltaan lehti- ja TV-mogulien ahneisiin taskuihin.
Kuka uskaltaa enää pyrkiä eduskuntaan noilla budjeteilla? Tarkoittaako suomalainen media, että päättäjiksi ovat kelvollisia vain raharikkaat tai ammattijärjestöjen suosikit? Esille noussutta ongelmaa ei pidä vähätellä, kyllä siinä parantamista on. Vaalirahoitusjärjestelmä pitää saada sekä rahoittajan että tuen saajan kannalta läpinäkyväksi ja hyväksyttäväksi. Poliittisen järjestelmän uskottavuus on vakava asia.
Vapaan median tehtävä demokratiassa on tuoda esiin epäkohtia, parantaa maailmaa ja kertoa asiat totuudenmukaisesti. Nyt jäi medialta kertomatta se, että se on rahastanut säälimättä päättäjiksi aikovia ja ajanut osaltaan heidät tähän tilanteeseen.
Mediankin pitäisi pohtia parannuskeinoja vaalirahoitusten epäkohtien ratkaisemiseksi ja poliittisen luottamuksen palauttamiseksi. Tiedotusvalineitten toiminnassa on ollut hurskastelun makua. Arvoisa media, te olette yksi tämän ongelman aiheuttaja.