Yhdeksän vuoden pokaaliton jakso seuran historiassa päättyi eilen riemukkaasti. Tottenham voitti Englannin liigacupin finaalissa Chelsean maalein 2-1. Ottelu pelattiin uuden Wembleyn viheriöllä 87 000 katsojan edessä.
En nähnyt ottelua, mutta otteluselostusten perusteella voitto oli ansaittu. Todella surkeasti alkanut kausi on hilautumassa positiiviseksi. Peli kulkee ja sarjatilannekin paranee. Kesken kauden päävalmentajaksi kutsuttu espanjalainen Juande Ramos on saanut tulosta aikaan. Hänestä on tulossa sateentekijä White Hart Lanelle.
Tammikuun siirtoikkunan auki ollessa Ramos teki erinomaisia pelaajahankintoja. Epävarmasti pelannutta puolustusta vahvistamaan hankittiin Jonathan Woodgate ja Alan Hutton. Lisäksi Englannin maajoukkueeseen kuuluva keskuspuolustaja Ledley King on tervehtynyt. Myös huippumaalivahti Paul Robinson on saamassa itsevarmuutensa takaisin. Hyökkäyspää Tottenhamissa on Dimitar Berbatovin ja Robbie Keanen johdolla ehdotonta kansainvälistä eliittiä.
Keskikenttä ehkä kaipaisi vielä vahvistusta, todellista johtajaa, vaikka siellä pelaavat Jermaine Jenasin ja suomalaisen Teemu Tainion kaltaiset taiturit. Ramos on peluuttanut Teemua myös laita- ja keskuspuolustajana, vaikka omimmillaan hän on keskikentällä. Teemu on joukkueen taistelutahdon ilmentymä.
Oli hieno juttu, että Teemu Tainio pääsi vaihdosta kentälle sunnuntain arvo-ottelussa. Se oli osaltaan myös suomalaista jalkapallohistoriaa. Jalkapallo on niin globaalisti harrastettu ja kilpailtu laji, että siinä huipulle pääseminen vaatii todellakin poikkeuksellista taitoa ja valtavasti työtä. Arvostan Jari Litmasen, Sami Hyypiän ja Teemu Tainion kaltaisia pelaajia todella korkealle. He ovat huippu-urheilijoita sanan varsinaisessa tarkoituksessa.
Uskon, että Tottenhamin sunnuntainen voitto vauhdittaa myös kotikenttä White Hart Lanen laajentamishanketta. Perinteikäs hieno seura tarvitsee suuremman katsomon kuin tämän hetkisen 36.000 katsojaa vetävän. Tulevaisuus näyttää nyt Tottenhamin osalta valoisammalta kuin moniin vuosiin.