Lauri Kontro Maaseudun Tulevaisuudessa:
”Isossakyrössä on erikoinen huoltoasema. Siellä saa palvelua. Näin kertoi Maaseudun Tulevaisuus.
Autoilija tuntee itsensä nykyisin entistäkin yksinäisemmäksi. Jos autoon tulee vika, joutuu yleensä jatkamaan apostolinkyydillä. Kun menopeli pysähtyy, on ryhdyttävä soittelemaan kuljetuspalvelua paikalle. Nykyajan autoja ei voi edes hinata, puhumattakaan että niitä korjattaisiin itse.
Huoltoasemat ovat muuttuneet liikennekeskuksiksi. Niistä saa aamiaista, lounasta ja yöpalaa. Asemien yhteydessä on kirjakauppoja, vaatekauppoja ja viinakauppa. Vain yksi puuttuu. Huoltoa näiltä asemilta ei saa.
Isonkyrön Lehmäjoella sen sijaan saa sekä polttoainetta että palvelua. Varmasti muitakin vastaavia asemia Suomesta vielä löytyy.
Huoltoasemien merkitys maaseudun elämässä on aina ollut keskeinen. ”Esson baari” on paikka, jossa on ratkottu loton numerot ja harrastettu paikallispolitiikkaa ja joskus vähän valtakunnallistakin.
Monet poliitikot suuntaavat edelleenkin viikonloppuna kahville huoltoaseman baariin. Sieltä saa tuoreen gallupin siitä, mitä kansa ajattelee viikon tuoreista tapahtumista.
Toimiva huoltoasema on maaseudun henkireikä. Kun valtio on ajanut palvelut alas, viimeiset ovat löytäneet sijansa huoltoasemalta. Kun posti on lakkautettu, on asiamiesposti saattanut sijoittua huoltamolle. Siellä voi olla myös kylän lääkekaappi ja varaosavarasto.
Aiemmin huoltoasemilta sai vielä huoltoakin. Nykyisin autonkäyttäjä on tottunut jo siihen, että pieneenkään vikaan ei saa apua ilman ajantilausta merkkikorjaamolle. Mutta ne pienet asemat, jotka toimivat, ovat todellisia keitaita.
Kerran matkalla Itä-Suomessa autostani sammui toinen etulyhty. Kun ajattelin vaihtaa lampun, huomasin, että moinen vaatisi työkaluja. Paljain sormin se oli mahdotonta, nykyajan tekniikkaa nääs.
Nurmeksesta löysin pienen huoltoliikkeen ja pyysin apua. Omistaja vilkaisi minua ja käski ”pojan” hoitaa homman. Asentaja avasi konepellin, rassaili hetken lamppua ja löi pellin kiinni. ”Nyt se on kunnossa.” Ja oli myös.
Kassalla omistaja kertoi hinnan. Kahdeksankymmentä senttiä, sis. alv., kiitos. Tunsin saaneeni palvelua, jonka hinta-laatusuhde oli kohdallaan.”
Lauri Kontro kirjoittaa taas asiaa.