Juha Kuisma kirjoitti tässä lehdessä jokin aika sitten siitä kulttuuriskandaalista, joka on tapahtumassa keskellä Helsinkiä. Helsingin arvokkain paikka Eduskuntatalon ja Rautatieaseman välissä rakennetaan täyteen konttoreita. Näkymä Arkadianmäeltä itää kohti suljetaan. Helsinki on tämän jälkeen kuin toinen Tikkurila.
Helsingin tuhoaminen alkoi Kampin rakentamisella. Avoin kenttä piti rakentaa, se on selvä. Lopputulos oli mikä oli. Kampin tori täytettiin hirvittävällä rakennusmassalla. Uusi kauppakeskus on lasilla vuorattu möhkäle, joka on steriilin puhdas arkkitehtuurisesta kunnianhimosta. Vastaavia marketteja mahtuu tusinaan ainakin kolmetoista.
Kaikkea ei silti ole tehty ihan päin mäntyä. Eduskuntatalon edustalle rakennettiin Musiikkitalo, jossa on ideaa. Myös Kiasma edustaa omaa paikkaansa ja omaa aikaansa. Ne ovat poikkeuksia munausten sarjassa.
Aukiota hallitsee Erkon monumentti eli Sanoma-yhtiön lasitalo, joka sattuneesta syystä rakennettiin vähän korkeammaksi kuin eduskuntatalo. Nyt se saa seurakseen muita rumiluksia.
Töölönlahdella on tehty muutakin. Uusi ooppera rakennettiin sokeritehtaan tontille pohjoispäähän. Talo voittaa kauneusarvoissa lasisen naapuritalon, mikä kuitenkaan ei ole kovin paljon. Ulkomaalaiset turistit luulevat oopperaa yleensä uimahalliksi, koska talo on päällystetty kylpyhuonelaatoilla. Jos ne joskus korvataan jollakin muulla materiaalilla, voi talon esteettinen arvokin nousta.
Vanha Itä-Saksa on kuollut, mutta Helsingin arkkitehtuurissa se elää. Uusin villitys on kaupungin rantojen täyttäminen jättiläismäisillä tornitaloilla. Yksi hankkeista kaatui juuri, mutta uutta varmasti piisaa.
Helsinkiin on tulossa koko ajan uusia museoita. Se on tarpeetonta. Pysyväisnäyttely on jo täällä. Helsinki on itse muuttunut pikku hiljaa täydelliseksi ddr-arkkitehtuurin ulkomuseoksi.
Lauri Kontro
Tämä kirjoitus on lyhennelmä Maaseudun Tulevaisuudesta. Eipä tuohon ole paljon lisäämistä.