Yleisurheilun mm-kisat ja Ruotsi-Suomi maaottelu ovat takana päin. Kalentereissa on sivu käännetty syyskuulle. Mitä jäi käteen? Pettymyksiä, normaalisuorituksia ja lattea yleisvaikutelma.
Berliinin mm-kisoissa vain kävelijä Jarkko Kinnunen ja estejuoksija Sandra Eriksson tekivät omat ennätyksensä. Ruotsi maaottelussa sama aneeminen suoritusten taso jatkui. Harvat urheilijat ylsivät parhaimpaansa kun taas rakas vastustajamme Ruotsi taisteli ja venyi kaikilla rintamilla voittoon.
Suomen yleisurheilun tilasta on aika käydä kunnon analyyttinen keskustelu. Olemme asennepuolellakin jääneet ihmeelliseen konkeloon. Tuntuu siltä, että urheilijat ovat eräänlaisia leipäpappeja. Urheilemisen iloa ei näkynyt monenkaan suorituksissa, vaan väkinäistä pakkopuurtamista.
Toki meillä on monta kansainvälisestikin noteerattavaa urheilijaa kuten estejuoksija Jukka Keskisalo, mutta yleisvaikutelmana yleisurheilukesästä jäi karvas maku.
Kyllä valmennukseen ja urheilujohtamiseen täytyy tulla uutta näkemystä. Muistuu mieleen edesmennyt kimmoisuuden, rytmin ja koordinaation erikoisosaaja, huippuvalmentaja Viljo Nousiainen. Koti-Suomessa häntä ei erityisesti noteerattu, hän vei oppinsa länsinaapuriin ja nosti elämän kumppaninsa pojan korkeushyppääjä Patrik Sjöbergin maailman maineeseen.
Piristävän lisän on tuonut tähän suomalaiseen junnaavaan valmennustyöhön entinen huippujuoksija Risto Ulmala. Hän on löytänyt Jukka Keskisalon tekemiseen uutta hehkua ja tuloksia on tullut.
Suomalaisten paraatilajissa keihäänheitossa kesä oli synkän pilvinen. Jopa ruotsalaiset meinasivat meikäläisiä nöyryttää. On aika hakea muutosta sisään lämpiäville kuppikunnille.