Kokkolan politiikkaa

Kun Kokkolan kunnallispolitiikkaa on seurannut ja kuunnellut kuntalaisten
mielipiteitä, niin tyytymättömyyttä on herättänyt näissä
uusissa kuntaliitoksen jälkeisissä olosuhteissa erityisesti rakentamiseen
liittyvä enentynyt byrokratia. Monen mielestä hallinnon pyörät ovat jarruttaneet ja
vaikeuttaneet selviäkin rakennushankkeita. Tähän asiantilaan pitää saada
lisää joustavuutta.
Olen seurannut Kokkolan hallintouudistusta. Sen etenemättömyys on selvä
osoitus, että päätöksen tekokoneisto ei ole kunnossa. Jatkuva pöydittäminen
vie aikaa ja monelta myös motivaation olla mukana yhteisissä asioissa. Tähän projektiin uhratun valtavan työmäärän aikaansaannokset uhkaavat kuivua olemattomiin. Se on suuri harmi ja vahinko.
Haasteellinen on myös Kokkolan kaupungin talous ja sen tasapainottaminen. Erityisesti sosiaali-ja terveysmenojen saaminen edes jollain tavoin hyppysiin
vaatii suurta osaamista. Noin yhdeksän miljoonan euron mustan aukon pienentäminen ei ole helppo tehtävä. Ihmettelen ettei tätä rintamalohkoa ole saatu paremmin keskushallinnon kontrolliin.
Kaupungin kehittämisen kannalta on tärkeää, että tonttimaata riittää asumisen ja
yrityselämän tarpeisiin. En ymmärrä sellaista päätöksentekoa, että ostetaan
tonttimaata mutta se sitten ontuvin perustein jätetään kaavoittamatta. Maan hankinta
tämän kokoisessa kaupungissa pitää olla jatkuvaa toimintaa. Pakkotilanteissa joudutaan maanhankinnassa usein kalliisiin ratkaisuihin.
Vanhustenhoito on kaikkien puolueitten asialistalla tärkeällä sijalla. Kysymys
on vain miten tekeillä oleva vanhuspalvelulaki toteutetaan. Sekä laitoshoitoa että
vanhusten kotipalvelua omaishoitajineen pitää katsoa kokonaisuutena. Tärkeätä
on, että vanhukset saavat tulevinakin vuosina luottaa siihen, että he voivat viettää
ehtoopäivänsä kyllin arvokkaasti.

Alueuutisten mukaan Kokkolan kaupunginhallitus ei esitä kunnallisveron korotusta, vaan olisi nostamassa päivähoito-ja terveyskeskusmaksuja. Jos näillä toimenpiteillä kaupungin talous saadaan kuntoon, niin ihmetellä täytyy.

Nimittäin kaupungin ja liikelaitosten yhteinen tulos on painumassa maakuntalehden mukaan reilut viisitoista miljoonaa euroa pakkaselle. Kyllä hälytyskellojen pitäisi jo soida.

Jos nämä uutisvälineitten tiedot pitävät paikkansa, niin tekee mieli kysyä, onko kaupunginhallitus ajan tasalla?

Kokkolan kaupunginvaltuustossa joukolla kiiteltiin vastavalmistunutta vanhusten palveluraporttia.On totta, että päätöksenteon taustana ja tukena on oltava luotettavaa tietoa. Mutta on syytä muistaa, etteivät raportit ketään hoida. Tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä panna asiat kuntoon.

Vanhusten tilanne Kokkolanseudulla oli ilman tätä raporttiakin johtavien viranhaltijoitten tiedossa. Vanhusten lukumäärä, kunto ja asumisolosuhteet kyllä tiedettiin. Tällaiset tiedot pitäisi omien virkamiesten pystyä kokoamaan ja tuomaan päättäjien ulottuville.

Jatkuvat raportit ja selvitykset ovat heikkouden merkki. Se osoittaa, ettei Kokkolan päätöksenteossa ole puhtia. Niin terveydenhuollossa, hallinnon uudistamisessa kuin vanhustenhoidossa asiat makaavat ja tarpeelliset uudistukset odottavat uusia päättäjiä.

Pääsin elisiltana ensimmäistä kertaa äkkihälytyksellä uuden Kokkolan valtuuston kokousedustajaksi. Jalkapallossa on sanonta, että parhaat pelaajat istuvat katsomossa. Minä kuulun samaan sarjaan. Varamiehen näkökulmasta teen heti parannusehdotuksia kokouskäytäntöön. Kimmokkeen tähän sain, kun kaksi tuntia oli kokoustettu eikä oltu päästy asioissa juuri eteenpäin ja historiallisen merkittävä energiakauppa oli vielä asialistalla odottamassa.

Valtuutettujen puheenvuoroja ei voi kovalla kädellä rajoittaa mutta puheenvuorojen kestoa voi. Minusta ryhmäpuheenvuorot tulisi rajata pitemmiksi ja valtuutettujen lyhyemmiksi. Ei samaa asiaa tarvitse moneen kertaan pyörittää. Kyllä rivivaltuutetttu voi kahdessa/kolmessa minuutissa kertoa asiansa melkoisen kattavasti. Puheenvuorojen lyhyntäminen antaisi mahdollisuuden monipuolisemmalle keskustelulle. 

Valtuustoaloitteiden osalta on sama tilanne. Niiden tekemistä ei voi kieltää eikä rajoittaa. Aloitteiden käsittely pitäisi saada joustavaksi. Tässä kysymyksessä kannattaa kuunnella laitakaupungin uusien edustajien mielipiteitä.  Heillä on näissäkin kysymyksissä tervettä järkeä. Vetoaminen suurempaan mittakaavaan ei ole perusteltu syy olla noteeraamatta heidän käsityksiään. Liittyneissä kunnissa oli paljon sellaisia käytänteitä, joita kannattaisi ottaa käyttöön.

Uudenlaista toimintakulttuuria oli minulle se, että kaupunginhallituksessa istuvat ja yksimielisesti valtuustolle esitystä tehneet jäsenet irrottautuivat esityksestä ja rapauttivat omaa esitystään. Tätä en ymmärrä eikä tällainen asioiden hoito pitemmän päälle onnistu. Se tulee jokaiselle omaan nilkkaan. Vastuuta pitää kantaa ja olla linjakas.

Myös virkamiesten jatkuvaa aliarvioimista ja epäilemistä en ymmärrä. Jos viranhaltija on syyllistynyt väärinkäytöksiin ja virheisiin, niin silloin pitää ryhtyä toimenpiteisiin. Jatkuvista kriittisestä puheenvuoroista ja kirjoittelusta tulee saamattomuuden vaikutelma. On olemassa keltaisen ja vakavimmissa tapauksissa punaisen kortin mahdollisuus. Asioita pitää hoitaa jämerästi ja oikeuden mukaisesti. Turhat jorinat pois.