Kälviän seurakuntakoti 20.11.2021
Näin elämäni kaari
jo painuu ehtooseen.
Jäi löytämättä saari,
siis niemeen tuvan teen.
Vaan sitten, ehtoon suussa
kun sauna savuaa,
piiskuttaa lintu puussa
ja laine nukahtaa.
Mä työnnän airot veteen
ja soudan verkalleen
Näissä Jaakko Haavion runon herkissä säkeissä näen Maunon Pirskerissa istumassa
rakkaan kesämökkinsä terassilla tyytyväisenä, elämästä kiitollisena katsomassa merelle päin.
Olimme Maunon kanssa pitkän matkan tuttuja, saman kylän poikia. Viimeiset vuodet hyviä ystäviä. Kävin kävelylenkeilläni eräänkin kerran soittamassa Maunon ovikelloa ja Mauno avasi oven.
Meillä oli paljon muisteltavaa. Maunolla oli hyvä muisti ihan loppuun asti ja hän oli verraton kertoja suorastaan sanan mestari. Hyvällä tuulella ja kevein askelin jatkoin aina ystäväni luota lenkkiäni. Mauno loi jutuillaan kuulijoilleen hyvää mieltä. Hänen asialistalleen eivät kuuluneet pahat puheet.
Istuimme Maunon kanssa kotikunnan kunnanhallituksessa ja monissa muissakin yhteiskunnan palavereissa. Vaikka edustimmekin eri poliittista taustaryhmää, niin se ei yhteistyötämme häirinnyt. Meille kummallekin olivat kotiseudun asiat tärkeitä. Maunolle olivat erityisesti yrittäjien asiat sydämen asioita ja arvostin sitä.
Mauno oli toiminnan mies. Hänellä oli liikemiehen vaistoa ja sinnikkyyttä. Hän johti ja kehitti appivanhempiensa Lennartin ja Airin perustamaa kuljetusyritys Asplund Oy:tä menestyksellä. Tiet olivat Maunon elämässä kohtalon viivoja, reittejä. Hän ajoi autoillaan niitä pitkin satoja tuhansia kilometrejä. Lisäksi hän hoiti vapaa aikanaan monien Kälviän teiden isännöinnit kirjanpitoineen kaikkineen.
Mauno muisteli monesti lämpimään sävyyn lapsuuttaan ja vanhempiaan. Vaikka elämä oli vaatimatonta, oli se kuitenkin turvallista. Mauno kertoi herkistyen isänsä halunneen perheen lisääntyessä ostaa lisää maata mutta ei siinä onnistunut. Suuremman tarjouksen tehnyt sai kaivatun lisämaan.
Mieluisena muistona meille Irman kanssa jäi Maunon tämän syksyn palvilihatuonti käynti. Kahvittelimme ja vaimoni esitteli Kälviän kirkkokuoron historiasta kertovaa kirjaa. Mäkelän sukuhan on musikaalista ja kirjasta löytyi Maunolle monta tuttua laulajaa. Hän tunnisti kirjan kuvista setänsä ja isä Paulinkin. Kuorolaulu ja Lions-työ olivat Maunolle elämänaikaisia rakkaita harrastuksia.
Perhe oli Maunolle kaikki kaikessa. Edeltä poisnukkunut Marianne vaimo oli muistoissa läheisesti mukana. Mökin pihakiveen laitettu muistolaatta kertoo syvästä kaipauksesta. Lämpimästi isä ja pappa Mauno puhui teistä lapsista ja lastenlapsista. Vielä viimeisenä viikonloppunaan hän kävi Sonjan luona Mynämäellä.
Enää ei avaa Mauno oveaan lenkkeilijälle. Se tuntuu oudolta mutta mukavat muistot tutun talon kohdalla Kleemolantiellä eivät unohdu.
Hyvää matkaa ystäväni Mauno.