Olin viime viikon Balkanilla. Lensimme Budapestin kautta Tiranaan Albanian pääkaupunkiin. Sieltä menimme Durresiin, joka sijaitsee Adrianmeren rannalla. Siellä pidimme päämajaa. Koko viikon oli kesäisen lämmintä 25-30 astetta.
Ensimmäinen retkemme kohdistui Montenegroon ja sen pääkaupunkiin Podgoricaan. Toinen retkemme suuntautui Kosovoon, jonka pääkaupunki Pristina oli käymisen arvoinen. Kosovosta jatkoimme Makedoniaan, jonka pääkaupungissa Skopjessa yövyimme.
Erityisesti jäivät mieleen huikaisevat maisemat. Katukuva kaupungeissa oli nuorten ihmisten täyttämä. Heitä oli silmään pistävän paljon. He kansoittivat terassit ja keskustojen kahvilat sekä ravintolat.
Nuorison käyttäytyminen ja pukeutuminen oli esimerkillistä. Kun he tapasivat toisensa, niin aina käteltiin ja annettiin poskisuudelmat. Suomen nuorisolla olisi paljon opittavaa.
Kosovo yllätti ainakin minut. Minulla oli ennakkokäsitys jonkun asteisesta takapajulasta. Mutta matkailijan silmin Kosovo on kaunista ja ihmiset ystävällisiä.
Mitään vaaratilanteita koko reissulla ei ollut. Ainoat pikku ongelmat syntyivät sikäläisten hyttysten puremista. Vieras veri kiinnosti ja olimme paukamilla. Aina joku neljän miehen porukasta raapi itseään. Myös vatsavaivat pääsivät vähän jylläämään.
Borta bra men hemma bäst. Koti-Suomeen oli mukava tulla.