Talouden alakierre jatkuu. Päivittäin uutisissa kerrotaan uusista ja taas uusista yt-neuvotteluista ja irtisanomisista. Kymmenet tuhannet lomautetut ja irtisanotut ihmiset joutuvat osallistumaan lamatalkoisiin kipeällä tavalla. Tämä joukko kasvaa huolestuttavalla päivävauhdilla.
Suomalaisten kansantulosta suurin piirtein puolet muodostuu viennistä. Kun vienti laskee ja yritysten tilauskirjat eivät täyty, niin tuleva tilanne on vaikea. Hallituksen elvytystoimenpiteet ovat tärkeätä ensiapua. Mutta kun koko maailman talous on tekohengityksen varassa, niin kotimaisen elvytyksen tuomat mahdollisuudet ovat rajoitetut. Tekohengitys ei pitkän päälle auta.
Kotimaisessa elvyttämisessä pitää muistaa, että investointikohteet ovat järkevästi valittuja, työllistäviä ja pitkällä aika välillä kannattavia. Valtionkaan ei pidä velkarahalla lähteä investoimaan hetken huumassa mitä tahansa. Yhteiskunnan pitää myös maksaa velkansa joskus takaisin.
Kansalaisia on viritetty talvisodan hengellä kestämään tulevan laman kolhuja ja osallistumaan lamatalkoisiin. On vaikea kuvitella, että lomautetut ja irtisanotut marssisivat vapaaehtoisesti näihin talkoisiin. Siitä ovat pitäneet huolen ahnaat optiojohtajat. Kirkkaana johtotähtenään Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius, joka käärii tunnissa yli 5000 euroa kahisevaa. Meni Fortumilla niin tai näin niin Lilius pärjää aina.
Toimitusjohtaja Lilius saa kiittää mammuttituloistaan Lipposen II hallituksen kauppa-ja teollisuusministeri, sosialidemokraatti Sinikka Mönkärettä, joka rustasi Fortumin johtajalle hulppean palkan päälle vielä mojovan optiopaketin.