RAMPPIKUUMETTA

Olen kohtuullisesti matkustellut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Silti poden edelleen ramppikuumetta. Monesti on noussut mieleen epäilys, että oliko se nyt oikea ramppi, josta ajoin sisään vai olisiko pitänyt valita seuraava. Sisu ei ole vielä antanut periksi ostaa navigaattoria, joka kertoisi mikä on oikea reitti kohteeseen.

Suomalainen liikennesuunnittelu ja toteutus on kallista ja ylimitoitettua. Monet eritasoliittymät ja rampit olisi voitu ratkaista kiertoliittymillä. Kiertoliittymät ovat maiseman kannalta pehmeämpiä vaihtoehtoja ja huomattavasti halvempia rakentaa.

Esimerkiksi kaunis ja herkkä Jyväskylän kaupungin alue on rakennettu liki vieri viereen toinen toistaan massiivisempia siltoja ja ramppeja. Siltojen lukumäärää ei suita edes laskea.

Suomalaiset liikennesuunnittelijat pitäisi viedä opintokäynneille muuallekin kuin rapakon taakse. Kiertoliittymät toimivat Euroopan suurissa kaupungeissakin joustavasti vaikka automäärät ovat huomattavasti suurempia kuin meillä. Lisäksi ne ovat kauniita ja vievät vähemmän aluetta kuin ylimitoitetut suomalaiset ratkaisut.

Kiertoliittymä on satunnaiselle matkailijalle mielenkiintoinen ja armeliaskin vaihtoehto. Niissä kun aikansa pyörii niin kyllä siitä oikea suunta löytyy. Kun ajaa väärästä rampista sisään, voi joutua kiertämään kymmeniä harhakilometrejä.