ruotsinkieliset

Saabistillekin voi joskus käydä niin, että jää tien poskeen. Tällaista sattuu kyllä aniharvoin mutta minulle kävi näin eilispäivänä. Laturin remmi meni poikki ja matka katkesi ruotsinkieliselle Pohjanmaalle.

Mutta ruotsinkieliset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Ei kestänyt kuin pienoinen hetki kun autoni oli lavetilla ja paikallisella korjaamolla. Sieltä sain auton käyttööni, millä pääsin kotiin nuolemaan haavojani.

Tänään korjaamolta soitettiin, että Saabini on täydessä iskussa. Kävin hakemassa uskollisen palvelijani kotiin.

En tiedä mennä moittimaan suomenkielisiäkään, mutta monesti kuulee, että ohiajavista autoista on nostettu kohteliaasti kättä. Se ei kyllä yhtään lämmitä vaikeuksissa olevaa.

Harvoin epäonni on miellyttävä kokemus. Eilinen matkan pysähtyminen oli sitä.

Tämän vuoden Vanha Kalle Aatto Ainali kirjoitti erinomaisen asiantuntevasti maanantain Keparissa ruotsalaisuudesta, ruotsinkielisistä ja pakkoruotsista. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä.

Minua kummastuttaa meissä suomenkielisissä se jyrkkyys ja asenteellisuus vähemmistöjä kohtaan. Kyllä se on heikkoa itsetuntoa. Olkoonkin, että ruotsinkielisillä ovat monet asiat hyvin. Mutta turha meidän on heitä kadehtia.

On kaikeksi onneksi meille suomalaisille, että täällä pohjan perillä asuu erilaista murretta puhuvia. Ellei näin olisi, niin tunkkaista ja ahdasta olisi näillä lakeuksilla.

Olen Vanhan Kallen kanssa samoilla aalloilla.

Sivistykseen kuuluu suvaitsevaisuus.