matkailu

Tämä ei pyri olemaan mikään tutkimus. Kerron vain miten näin ja koin albanialaiset ja kosovolaiset. Valtaosa näiden kahden maan kansalaisista on albaaneja ja muslimeja.

Katukuva muodostui pitkälle nuorista ihmisistä. Nämä käyttäytyivät esimerkillisen kauniisti. He kättelivät tavatessaan ja poskisuudelmat osoittivat empaattista suhtautumista toiseen ihmiseen.

Nuorison pukeutuminen oli silmäänpistävän tyylikästä ja tilanteeseen sopivaa. Lystiä he pitivät ilman viinaa. Tupakointi sitä vastoin oli tavallista ja runsasta.

Minuun ulkomaalaiseen he suhtautuivat ystävällisesti ja kiinnostuen. Kielivaikeudet vain estivät syvällisemmän keskustelun.

Suomeen tultuani menin ABC:n vuorokaudet ympäriinsä auki olevaan huoltamobaariin, jossa oli runsaasti nuorisoa. Vertaileminen on tietysti vaikeata mutta uskallan sanoa, että nähdyn perusteella albaanien musliminuoret ovat vahvoilla.

Valitettavasti osa suomalaisista nuorista on jäämässä junasta. Turha on sikäläisiä musliminuoria vieroksua saatikka tuomita. Jos heitä tulee Suomeen, se voi tarkoittaa tason nousua.

Johtopäätökseni on; entistä vähemmän minulta liikenee ymmärrystä ulkomaalaisiin kohdistuville vihapuheille.

Halla-aholaisten ja Hakkaraisten Suomi ei ole minun Suomeni.

Olin viime viikon Balkanilla. Lensimme Budapestin kautta Tiranaan Albanian pääkaupunkiin. Sieltä menimme Durresiin, joka sijaitsee Adrianmeren rannalla. Siellä pidimme päämajaa. Koko viikon oli kesäisen lämmintä 25-30 astetta.

Ensimmäinen retkemme kohdistui Montenegroon ja sen pääkaupunkiin Podgoricaan. Toinen retkemme suuntautui Kosovoon, jonka pääkaupunki Pristina oli käymisen arvoinen. Kosovosta jatkoimme Makedoniaan, jonka pääkaupungissa Skopjessa yövyimme.

Erityisesti jäivät mieleen huikaisevat maisemat. Katukuva kaupungeissa oli nuorten ihmisten täyttämä. Heitä oli silmään pistävän paljon. He kansoittivat terassit ja keskustojen kahvilat sekä ravintolat.

Nuorison käyttäytyminen ja pukeutuminen oli esimerkillistä. Kun he tapasivat toisensa, niin aina käteltiin ja annettiin poskisuudelmat. Suomen nuorisolla olisi paljon opittavaa. 

Kosovo yllätti ainakin minut. Minulla oli ennakkokäsitys jonkun asteisesta takapajulasta. Mutta matkailijan silmin Kosovo on kaunista ja ihmiset ystävällisiä.

Mitään vaaratilanteita koko reissulla ei ollut. Ainoat pikku ongelmat syntyivät sikäläisten hyttysten puremista. Vieras veri kiinnosti ja olimme paukamilla. Aina joku neljän miehen porukasta raapi itseään. Myös vatsavaivat pääsivät vähän jylläämään.

Borta bra men hemma bäst. Koti-Suomeen oli mukava tulla.

Olin menneellä viikolla Laatokan ja Äänisen risteilyllä. Astuin m/s Vissarion Belinskij nimiseen jokiristeilijään Pietarissa.  Laivassa oli neljä matkustajakantta ja 320 hyttipaikkaa.

Pietarista alkoi laivamatka Nevaa pitkin Laatokalle. Puolenyön hiipivässä hämärässä ohitimme kuuluisan Pähkinäsaaren linnan Lyyssinlinnan, joka paremmin tunnetaan Pähkinälinnana. Siellä oli järjestetty komea ilotulitus ja se näytti ohi lipuvasta laivasta upealta.

Lotinapellon kaupungin sivuutimme yön tunteina. Jatkosodan asemasotavaiheen aikana Lotinapelto sijaitsi suomalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen rintamalinjalla.  Aamun valjetessa pysähdyimme Syvärin kylään, josta kävimme edelleen toimivassa Aleksanteri Syväriläisen 1500-luvulla  perustamassa Pyhän Kolminaisuuden  luostarissa.

Laatokan pinta-ala on 17.700 km2. Tämän Euroopan suurimman järven kokoa kuvaa, että sen vesitilavuus on kolme kertaa suurempi kuin Suomen kaikkien järvien yhteenlaskettu vesimäärä. Laatokassa uiskentelee yli 40 luonnonvaraista kalalajia. Paikalliset asukkaat puhuvatkin aivan perustellusti Laatokan merestä. Laatokan rantakaupunkeja ovat mm. Sortavala, Pitkäranta, Lahdenpohja, Käkisalmi ja Pähkinälinna.

Syvärijokea pitkin etenimme Ääniselle. Mukana oli sotahistorioitsija, joka kertoi Väinö Linnan Tuntemattomastakin tutusta asemasotavaiheesta. Rintamalinja kulki juuri Syvärillä. Syvärinjoella on suomalaisten mielissä aivan oma merkityksensä. Tuntuu kyllä siltä, että suoranaista hulluutta on ollut tämän vuolaan ja leveän joen ylittämispyrkimykset.

Kizhin saarella käynti kuului matkaohjelmaan. Saaren arvokkain nähtävyys on 1700-luvulla rakennettu kirkko, jossa ei ole käytetty naulan naulaa. ”Äänislinnan” eli Petroskoin kiertoajelu ja kaupunkiin tutustuminen kuuluivat myös Äänisen  ohjelmaan. Äänisen pinta-ala on vajaat 10.000 km2 ja sen rannoilla ovat Petroskoin, Kontupohjan ja järven pohjoisosassa sijaitsevan Karhumäen kaupungit. Äänisjärvi on kuuluisa myös runsaasta ja monipuolisesta kalakannastaan. Se on kalastajille todellinen helmi.

Tulimme takaisin Äänisen aalloilta Syvärille, jossa rantauduimme Mandrogin venäläiseen museokylään. Etenimme taas kohti Laatokkaa ja Valamon luostarisaaria. Siellä tutustuimme kävellen skiittoihin eli sivuluostareihin ja sitten siirryimme yhteysaluksella Luostarinlahdelle, jossa kohteena oli Valamon pääluostarin alue. Siellä meille oli tarjolla upeaäänisten miesten konsertti luostarin pyhimmässä kirkossa.

Laatokan laineita ihastellen saavuimme takaisin Pietariin. Risteilyn päätösjuhlan kruunasi yhteisesti laulettu P J Hannikaisen säveltämä ja sanoittama Karjalaisten laulu. ” Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa. ” Laulu aiheutti aidossa mykistävän kauniissa Karjalan maisemassa kaihoisia väristyksiä jokaisen selkäpiissä.

Mukana tällä järjestetyllä risteilyllä oli Karjalan liiton ja Karjala-lehden edustajia. Viihdyttäjänä risteilyllä toimi muun muassa Värttinöistä kuuluisa, taiteen tohtori Sari Kaasinen laulaen ja kanteletta kauniisti soittaen. Koko risteilyn ajan lämpötila oli kuuman helteinen, mutta Äänisen ja Laatokan aallot vilvoittivat mukavasti.

Risteily oli loppuunmyyty ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Suurimmalle osalle risteilijöistä matkaan lähdön pontimena olivat olleet  joko karjalaiset juuret tai sitten heidän isänsä olivat taistelleet näillä seuduilla.

Suosittelen tällaista risteilyä. Se oli hintansa väärti.