matkailu avartaa

Olin Islannissa vajaan viikon reissulla. Olemme pikku porukalla jo pitkään harrastaneet kaupunkilomia kohteina etupäässä Euroopan pääkaupungit. Pohjoismaitten pääkaupungit on nyt sitten kierretty. Jokaisella pohjoismaalla on kaunis ja mielenkiintoinen ”capitolinsa”.

Islannin matkan ohjelma oli suunniteltu itse ja näin suitset olivat omissa käsissämme. Tukikohtamme oli Reykjavikin keskustassa sijaitsevassa hotellissa.  Sieltä teimme vuokra-autolla retkiä  maaseudulle. 

Näimme ja koimme höyryä ja jäätä. Gullfossin putous, geysirit, Thingvellirin käräjätanner, Vatnajökull-jäätikkö, Sininen laguuni sekä Reykjavikin kuuluisat nähtävyydet kuten kaupungintalo ja Pärlan tulivat tutuiksi. Ajelimme autolla hyvillä mutta vaativilla saaren teillä yli 800 km. Yhden iltapäivän kruunasi valasristeily Atlantilla saaliina monta näköhavaintoa näistä merten valtiaista.

Maisemat olivat kuin satukirjasta tai kuun pinnalta tai sitten jotain siltä väliltä. Voi sanoa kuten entinen mies: ” Olipa hyvä kun tuli lähdettyä.”

Eräs arvostamani lehtimies sanoi, että toimittajien pitäisi käydä vähintään pari kertaa vuodessa Helsingissä, vaikka ei olisi mitään asiaa. Olen samaa mieltä. Tämä pätee kyllä moniin muihinkin ammattiryhmiin. Ei asiaton Helsingin reissu tekisi pahaa kuntien luottamushenkilöillekään. Kyllä ennakkoluulotonta avarakatseisuutta monilta päättäjiltä puuttuu.

Tosin läheltäkin voi nähdä kauas. Tunnen valistuneita ja laajasti aikaansa seuraavia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet kauniissa pääkaupungissamme saatikka kaukomatkoilla. Mutta he ovat miellyttäviä poikkeuksia.

Matkustaminen on mukavaa. Monet kokevat stressaavana matkatavaroiden pakkaamisen. Mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pois? Pääneuvona on, että mahdollisimman vähän mukaan. Tätä taitoa kokemus opettaa.

Matkatavaroiden suppean valinnan jalossa taidossa ääriesimerkkinä olkoon lempikirjailijani Pentti Haanpää. Suomen Kirjallisuuden Seura järjesti 1950-luvulla kolmiviikkoisen Kiinan matkan.

Porukka kokoontui Helsinkiin lähtöselvityksiin ja kapaasia oli lähtijöillä monenlaista. Pentti Haanpää erottui seurueesta, sillä hänellä oli mukanaan vain ja ainoastaan yksi paperikassi. Kysymys kuuluu, mitä Haanpäällä oli paperikassissaan? No hänellä oli siellä kalossit eikä mitään muuta.