maatalous

Keskustan europarlamentaarikko Hannu Takkula vaatii Valion markkina-aseman vahvistamista hallitusohjelman kirjausten mukaisesti.

Takkula on huolissaan, koska Valio on menettänyt perusmaidoissa markkinajohtajan aseman ruotsalais-tanskalaiselle Arlalle. Valion on kärsinyt myös EU:n Venäjä-pakotteista.

Tilanne on Takkulan mielestä kestämätön.

Kotimaisen yhtiön pitää voida kilpailla vapaasti omassa maassaan ja koko EU:n markkina-alueella keinotekoisten kilpailukieltojen sitä rajoittamatta, Takkula linjaa.

ARLAN valmistamien maitojen osuus on 33 prosenttia perusmaitojen myynnistä tänä vuonna.

Valion osuus on laskenut perusmaidoissa 18 prosenttiin.

Vuosina 2010-2011 Valion tulkittiin olevan määräävässä markkina-asemassa ja kilpailuviranomaiset rajoittivat sen toimintaa kuluttajakaupassa.

Nykyisin Valio ei voi alentaa vapaasti perusmaitojensa hintoja.

EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet ja Venäjän EU:lle asettamat vastapakotteet ovat heikentäneet merkittävästi Valion vientiä ja sitä kautta sen kannattavuutta, Takkula huomauttaa.

Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että ”Puhtaiden elintarvikkeidemme kotimaista käyttöä ja vientiä edistetään”.  Lisäksi on todettu, että kilpailulainsäädännön muutostarpeet arvioidaan ”ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin EU:n kilpailulainsäädännön puitteissa”.

Tähän on tultu. Isännistä on tehty varjoja. Muut määräävät mitä saamme tehdä ja mitä ei. Eikö valtakunnan päättäjien pitäisi jo ruveta ajamaan oman maan asioita päättäväisemmin?

Sivusta seuraten on ollut surullista katsoa kuinka rehellisistä suomalaisista  talonpojista ollaan oltu tekemässä torppareita.

Viljelijät ovat suomalaisen kaupan, Euroopan Unionin ja näköalattoman MTK:n orjuudessa. Vähän provosoiden voi sanoa, että suomalainen maatalous on ollut hyvää vauhtia siirtymässä yrittäjävetoisesta järjestelmästä kolhooseihin.

Onneksi pientä ryhdistäytymistä on havaittavissa. Pari viikkoa sitten järjestetty maanlaajuinen tempaus, jossa viljelijät myivät suomalaista ruokaa toreilla ja turuilla tuottajien saamalla hinnalla.

Se oli onnistunut kampanja. Tällä saatiin kuluttajat havahtumaan ja tiedostamaan vääristynyt tilanne. Ei voi olla oikein, että se joka työt tekee saa vähiten.

Myös toivoa antaa se, että on löytymässä yhä lisääntyvä määrä yrittäjäviljelijöitä, jotka kehittävät tuotantoaan ja hakevat tuotteilleen omia suoria markkinoita.

Aikoinaan naureskeltiin sitä, kun neuvostoliittolaiset lehdet kirjoittivat, että ”Moskovassa on päätetty kylvöjen aloittamisen päivämäärä”.

Ei olisi kannattanut naureskella. Osataan sitä ihan täällä kotonakin. Helsingissä on päätetty lannanlevityksen lopettamisen päivämäärä.

Yläilmojen ukko ei lue Brysselin kalenteria. Sateet ovat tänä vuonna tehneet pellot niin pehmeiksi, että levitys ei ole onnistunut. Samat sateet, jotka täyttivät jätevesipuhdistamot, ovat täyttäneet myös viljelijöiden lietetankit.

Järki sanoo, että tavara pitää ajaa ja piilottaa peltoon heti kun pelto kestää. Näin kirjoitti Lauri Kontro Maaseudun Tulevaisuudessa.

Kontro kirjoitti jälleen asiaa.

Ei Suomessa ole varsinaista ruokakriisiä. Ruokaa riittää kaupoissa ja kuluttajilla on pääsääntöisesti sitä varaa myös ostaa. Hälyttävä ongelma on, ettei tuottajilla ole enää varaa sitä tuottaa.

Suurenevat tilat yhdistettynä heikkoon kannattavuuteen laittaa maatalousyrittäjien jaksamisen lujille. Oman jaksamisen rajat pitäisi ottaa huomioon jo tuotannon laajentamista suunniteltaessa.

Maatilojen lukumäärän vähentyminen ei ole vaikuttanut merkittävästi tuotantomääriin. Tilojen määrällä on kuitenkin suuri merkitys maaseudun kuntien ja kylien elinvoimaisuuteen. On vaarana, että aktiivisen maatalouden hiipuessa myös muu toiminta kylillä seuraa perässä.

Vaikka maatilat ovat edelleen maaseudun elinvoimaisuuden ydintä, tarvitaan kylien elävänä säilyttämiseksi myös muuta yritystoimintaa ja asukkaita.

Nykyistenkin asukkaiden pitäminen saati uusien saaminen kylille ei onnistu, jos kaikki palvelut siirretään keskuksiin. Nykyinen kehitys ei lupaa hyvää. Palvelut ovat jo suurelta osin kadonneet ja esimerkiksi kyläkoulujen lakkauttamistahti jatkuu.

Yritystoiminta edellyttää myös maaseudulla toimivia yhteyksiä. Sekä ajoneuvojen että tiedon pitää päästä liikkumaan.

Valtiovallan ja kuntien tehtävänä on mahdollistaa asuminen ja yrittäminen maaseudulla. Onkin aivan järjetöntä, että viranomaiset ovat evännet rakennuslupia haja-asutusalueille.

Maaseudulla on monella tavalla koko Suomen tulevaisuuden eväät. Jos näitä eväitä halutaan hyödyntää, pitää kehityksen suuntaa kääntää. Maalla on tilaa elää ja yrittää.

Nämä ilmassa olevat vaaranmerkit pitää ottaa vakavasti. Meillä ei ole varaa jättää maaseutua oman onnensa nojaan.

MTK:n entinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila sanoi aikoinaan, ettei niin suurta herraa olekaan, joka ei ota leipää talonpojan kädestä. Ellei maatalouden tulokehityksen suuntaa saada käännettyä, otetaan leipä pian myös talonpojan suusta.

Tähän suuntaan maatalouden kannattavaisuus Suomessa on valitettavasti menossa ja mennytkin. Kyllä maataloutemme jatkuminen pitäisi olla kansallinen huolenaihe. Nyt tilanteen vakavuutta ei ymmärretä.

Jos munat loppuvat pääsiäisenä ja kotimaiset kinkut jouluna ja niin edelleen, niin hälytyskellojen pitäisi soida päättäjien korvissa.

Huono kannattavuus ja pilkuntarkka sääntely. Nämä kaksi asiaa ovat valitettavan tuttuja useimmille maanviljelijöille.

Monelle ne ovat olleet myös keskeinen syy lyödä hanskat naulaan ja alkaa etsiä leipäänsä helpommalla.

Viime torstaina Helsingin Sanomien yleisönosastossa (HS 3.5.) nähtiin kirjoitus otsikolla ”Sikafarmarin testamentti”. Siinä kurikkalainen Hannu Koivisto kertoi lopettavansa tilansa yli 20 vuotta jatkuneen sikatalouden – tuotanto ei kannata ja sitä koskevia viranomaismääräyksiä ei enää maalaisjärjellä ymmärrä.

Tähän on tultu. Ei ole ihme, vaikka viljelijöiltä loppuu into yhä enenevässä pykäläviidakossa.

Keskusten suosiminen on johtamassa maaseudulla epävarmuuteen. Jos yhteiskunta vetäytyy ympäriltä, ei yrittäjälläkään välttämättä uskallus riitä ideoidensa toteuttamiseen.

Vaikka maatalouden muutos on kovan hintakilpailun vuoksi johtanut kohti suurtuotantoa, on markkinoilla nähtävissä selvästi jo vastakkainen vire. Myös pieni on jälleen kaunista – kuluttajia kiinnostavat pientuottajien tuottama lähiruoka sekä muu erikoistuotanto.

Tilakoko ei välttämättä ratkaise menestystä. Suomi tarvitsee jokaisen maatilansa. Tämä pitää nykyisten ja tulevien päättäjien muistaa.

Näin se on. Ihmettelin jo aikoinaan, ääneenkin. Miksi viljeliväesto ei pannut Esa Härmälää EU-parlamenttiin? Todellista ammattilaista, joka tunsi kotimaiset maaseudun olosuhteet läpikotaisin ja hallitsi vielä eurooppalaiset kiemurat.

Nyt ihmettelen vielä enemmän niitä maaseudun ihmisiä, jotka äänestivät perussuomalaisia. Nämä populistit eivät ota mistään vastuuta. He jäivät suurina vaalivoittajina oppositioon viisastelemaan.

Nyt on todellinen vaara, että tämä hallituksen perussuomalaisia myötäilevä sooloesitys ajaa suomalaiset piippuhyllylle eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Miten käy tulevissa maatalous- ja aluetukineuvotteluissa? Hallituksen toiminnan takia asetelmat ovat maatalousväestön kannalta vähintäänkin epävarmat.

Tätä olisi kannattanut mietiskellä ennen vaaleja! Nyt saa sitä mitä on tilannut.  Osa maatalousväestöstä ei ymmärtänyt omaa etuaan ja parastaan. Tyhmyydeksikin tällaista käyttäytymistä voi hyvällä syyllä kutsua.