Korpelan Voima

Sähköyhtiö Korpelan Voima esiintyi aamun maakuntalehdessä voimallisesti. Se vastasi yhden epäilevän Tuomaan lehtikirjoitteluun koko massiivisella luottamusorganisaatiollaan. Manifestin allekirjoittaneiden lukumäärä oli vaikuttava ja siinä vakuutettiin yhdellä suulla, että yhtiön henkilöstöasioissa ei ole ongelmia.

Pitäisikö sitten sähkökäyttäjän olla tyytyväinen moiseen yksimielisyyteen? No kun ei. Tarvitseeko maakuntamme kultamunaksikin nimetty yhtiö noin valtavan byrokratian? Pienempikin porukka riittäisi riitelemään. 

Korpela nimittäin meinaa viedä kolmelta Kokkolaan liittyneeltä kunnalta omaisuuden. En usko, että se onnistuu. Omaisuutta suojaa Suomen laki. Eikä oikeutta jaeta vanhan vaan uuden testamentin mukaan.

Parasta aikaa yhtiön asiat ovat välimiesoikeudessa. Tunnen yhden tuomarin, joka oli istunut kyseisessä instituutiossa. Kun hän oli esittämässä laskua, niin toiset välimiesoikeuden jäsenet opastivat kertomaan laskun loppusumman kolminkertaiseksi. Tämän huippukalliin oikeudenkäynnin maksavat sähkönkuluttajat.

Korpela on kaikista vakuutteluista huolimatta edelleen mieron tiellä.

Reino Peranderilla oli asiallinen kirjoitus KP 16.12 sähköyhtiö Korpelan Voiman tilanteesta. Yhtiön nykyinen johto on ummistanut silmänsä todellisuudelta. Mielestäni on selvää, ettei toisen omaisuutta noin vain jäädytetä korottomaksi lainaksi kuten Korpelassa uskotaan ja toivotaan.

On säälittävää, että selvässä asiassa poltetaan yhteisiä varoja kuten Perander toteaa. Korpelasta tulee juristeille antoisa työmaa. Siinä laskussa riittää sähkönkäyttäjillä maksamista.

Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kuntien viimeinen tahtohan oli, että Kokkola olisi tullut Korpelan jäseneksi niillä osuuksilla mitä liittyvillä kunnilla oli eikä rahaa olisi liikuteltu ja toiminta olisi jatkunut entisellään. Jatkossa olisi kehitelty maakunnallista mallia.

Korpela on nyt ajautunut mieron tielle ja aivan omilla jääräpäisillä päätöksillään.